Kuvailutulkki kompastuu auringonsiltaan

  Kaukaisten ja muuntuvien asioiden  kuten auringon, veden väreilyn tai valon heijastusten kuvaileminen on haastavaa. Valokuvataiteilija Dinah Junkerin kuva "Panorama X" on kuvattu Lofooteilla. Kuvan kuvailutulkkaus tekstissä alla.

Kaukaisten ja muuntuvien asioiden kuten auringon, veden väreilyn tai valon heijastusten kuvaileminen on haastavaa. Valokuvataiteilija Dinah Junkerin kuva "Panorama X" on kuvattu Lofooteilla. Kuvan kuvailutulkkaus tekstissä alla.

Sanasta ”auringonsilta” mieleesi piirtyy todennäköisesti kuva kesäillasta rannalla. Aava järvenselkä, auringon valokeila kimmeltävässä vedessä, hiipuvat värit ja ääriviivat… Entäpä jos et olisi koskaan nähnyt aurinkoa, siltaa tai vettä ja auringonsilta olisi sinulle vain abstrakti käsite?

”Auringon pitkänomainen heijastus veden pinnassa”. Näin wikisanakirja määrittää sanan auringonsilta. Siitä on romanttinen kesäilta aika kaukana. Auringonsilta on tyypillinen kuvailutulkin kompastuskivi. Yhdellä sanalla kuittaisi niin helposti monta lausetta kuvailukäsikirjoituksessa. Silloin täytyisi olla varma siitä, että kielikuva on kaikille kuulijoille ymmärrettävä ja yksiselitteinen. Sen varaan ei voi laskea. Kuvailutulkin on vain kiltisti kuvailtava sanasta sanaan se mitä hän todella näkee.

Tässä kuvaus eräästä auringonsillasta. Lähtökohtana on valokuvataiteilija Dinah Junkerin kaunis maisemakuva "Panorama X”, joka on otettu toukokuisena iltana Lofooteilla kohti Vestvagøyn saarta. Dinah kertoo työstävänsä ottamaansa valokuvaa jälkikäteen.

”Valokuva on oikeastaan kuin kangas, jolle maalaan Photoshopia käyttäen.”, Dinah kertoo.
Dinah taltioi ja säilyttää maiseman, mutta leikittelee vaihtamalla värejä ja lisäämällä epätarkkoja alueita, jotka todellisuudessa olisivat mahdottomia. ”En usko, että kaikkien havaintokyky on samanlainen. Ja onhan meillä syystäkin enemmän kuin yksi aisti. Saatan kokea maiseman eri tavalla riippuen siitä onko ilma kylmä, lämmin vai tuulinen. Silläkin on suuri merkitys tuoksuuko meri raikkaalle vai mädälle kalalle.”, Dinah lisää.

Vaakasuuntaisessa värivalokuvassa näkyy jylhä sininen merimaisema auringonlaskun aikaan. Maisema vaikuttaa todelliselta, mutta kuvan unenomaisessa tunnelmassa ja vahvoissa väreissä tuntuu olevan jotakin erikoista. Kuva on paikoin tarkka ja paikoin pehmeän utuinen. Se on kuvattu etäältä selvästi merenpintaa korkeammalta.

Maiseman lävistää vaakasuunnassa kuvan keskivaiheilla kulkeva kaukainen vuorijono. Lomittain olevat vuoret sulautuvat yhteen sinimustaksi muuriksi taivaan ja meren rajaan. Vuorten yllä taivas aukeaa avarana ja kuulaana. Polttavan kirkas aurinko sijoittuu kuvan keskilinjasta hiukan vasemmalle. Auringon ympärillä taivas värjäytyy kellanoranssiksi. Kauempana auringosta taivas on viileä tummansininen. Auringosta suuntautuu ylöspäin kapea valopilari. Rosoinen vuorijono kurkottaa terävästi ylös merenpinnasta kohti matalalla helottavaa aurinkoa. Vuorten uurteisilla rinteillä häämöttää lunta.

Vuorijonon alla levittäytyy tyyni meri, joka peilaa auringon hehkua ja taivaan kellansinisiä sävyjä. Etualalla kallioluotojen muodostama ketju puhkaisee sileän vedenpinnan ja jakaa meren kahdeksi vaakasuuntaiseksi kaistaleeksi. Suoraan auringon alapuolella on kaksi vedestä heijastuvaa auringon peilikuvaa: ensimmäinen vuorijonon ja luotojen välissä, toinen luotojen edessä kuvan alareunassa. Ensimmäinen peilikuva rikkoo vedenpinnan ja leviää kirkkaana ympäröivään veteen. Toinen peilikuva hehkuu pehmeänä ja pyöreänä, lähes täydellisenä kopiona oikeasta auringosta. Pystyyn peilikuvien välille muodostuu säteilevä oranssi valopylväs, joka yhdistää kolme aurinkoa sillan lailla.

P.S. Ihastuitko tässä kirjoituksessa kuvailtuun Dinah Junkerin valokuvaan? Voit tilata tämän ja muita upeita taidekuvia seinällesi osoitteesta www.dinahjunker.com