Mitä on kuvailutulkkaus?

  Kuvista sanoiksi.  Kuvassa näkyy lähellä käteni ja kauempana, käsien takana, aaltoileva vedenpinta ja vedestä pilkistävä kivi. Kädet on nostettu kasvojen eteen kämmenpuoli poispäin. Sormet ovat suorina ja yhdessä, kädet kallistettu toisiaan kohti. Käsien väliin muodostuu kolmiomainen alue: peukalot muodostavat kolmion alareunan, etusormet kolmion kyljet. Kädet näkyvät utuisina. Kolmion sisällä näkyy tarkkana kivi, jonka auringonsäde valaisee. Kuva: Jarkko Mikkonen,  www.jarkkomikkonen.com .

Kuvista sanoiksi. Kuvassa näkyy lähellä käteni ja kauempana, käsien takana, aaltoileva vedenpinta ja vedestä pilkistävä kivi. Kädet on nostettu kasvojen eteen kämmenpuoli poispäin. Sormet ovat suorina ja yhdessä, kädet kallistettu toisiaan kohti. Käsien väliin muodostuu kolmiomainen alue: peukalot muodostavat kolmion alareunan, etusormet kolmion kyljet. Kädet näkyvät utuisina. Kolmion sisällä näkyy tarkkana kivi, jonka auringonsäde valaisee. Kuva: Jarkko Mikkonen, www.jarkkomikkonen.com.

 
 

Kuvista sanoiksi

Kuvailutulkkaus muuttaa sanoiksi kuvallista tietoa, jota näkövammainen ei pysty näkemään. Kuvailutulkkausta hyödynnetään esimerkiksi elokuvan, kuvataiteen ja teatterin sekä reitin, tilan tai ympäristön kuvailussa. Moniaistinen ja saavutettava kokemus voi hyödyttää myös heikkonäköisiä ja näkeviä – kuvailutulkkaus auttaa hahmottamaan kuvia ja kiinnittämään huomion taideteoksen ymmärtämisen kannalta olennaiseen tietoon.

 

Kuvailutulkki välittää näköhavainnon

Kuvailutulkki kerää visuaalisen informaation, jäsentää näköhavainnosta oleellisen tiedon ja välittää sen vastaanottajalle sopivassa ja ymmärrettävässä muodossa sanallisen tai haptisen viestinnän keinoin. Kuvailutulkki ei tulkitse eikä arvota näköhavaintoa. Hän pyrkii välittämään mahdollisimman todenmukaisesti tiedon, jotta kuvailun vastaanottajalla on mahdollisuus muodostaa kohteesta oma näkemys.

Kuvailutulkkaus edellyttää kuvailutulkilta hyvää kuvallista hahmotuskykyä, rikasta kielellistä ilmaisua, luontevaa esiintymistä ja miellyttävää puheääntä. Asiantuntemus näkövammaisuudesta ja kuvailtavan kohteen aihepiiristä, esimerkiksi taidehistoriasta tai dramaturgiasta, on eduksi laadukkaan kuvailutulkkauksen laatimisessa.

 

Tulkkausta aistista toiselle

Kuvailutulkkauksen laatiminen vaatii perusteellista tutustumista kuvailtavaan teokseen, sen aikakauteen, tekniikkaan, merkitykseen ja tekijään.

Taideteosta tutkitaan mieluiten paikan päällä näyttelyssä, jolloin teoksesta ja sen esillepanosta saadaan kerättyä mahdollisimman tarkasti kaikki visuaalinen informaatio juuri sellaisena kuin näyttelyvieras sen havaitsee. Elokuva taas kuunnellaan ja katsotaan lukuisia kertoja, jotta kuvailutulkki pystyy ajoittamaan tarinaa tukevan tulkkauksen repliikkien ja ääniraidan hiljaisiin väleihin. Kuvailutulkki jäsentää ja tiivistää teoksen ymmärtämisen ja kokemisen kannalta oleellisen tiedon tekstiksi (ns. kuvailukäsikirjoitus), joka muotoillaan live-esitystä tai äänitystä varten haluttuun kestoon ja tyyliin kohdeyleisö huomioiden. Kuvailukäsikirjoitus on itsenäinen teos ja kuvailutulkin tekijänomaisuutta.

Paras lopputulos saadaan käyttämällä työryhmää, joka muodostuu yhdestä tai useammasta koulutetusta kuvailutulkista ja näkövammaisesta kuvailukonsultista. Kuvailutulkit täydentävät toistensa havaintoja ja ilmaisua. Näkövammainen kuvailukonsultti toimii kokemusasiantuntijana, koeyleisönä ja laadunvalvojana.