Melkein saavutettava

  Näkövammaisten asema on Nepalissa heikko.  Kuvassa on keltainen, kohoraitainen opastenauha laatoitetulla jalkakäytävällä. Vaakasuuntaisen opasteraidan päälle lankeaa dramaattinen musta heittovarjo muurin laella kiemurtelevasta piikkilankaesteestä.

Näkövammaisten asema on Nepalissa heikko. Kuvassa on keltainen, kohoraitainen opastenauha laatoitetulla jalkakäytävällä. Vaakasuuntaisen opasteraidan päälle lankeaa dramaattinen musta heittovarjo muurin laella kiemurtelevasta piikkilankaesteestä.

Tein tänä syksynä vapaaehtoistyötä Nepalin partiolaisten parissa Kathmandussa ja halusin tutustua samalla vammaisten, ja aivan erityisesti näkövammaisten, elämään kehitysmaassa. Tarkkailin sitkeästi Kathmandun katukuvaa, mutta en nähnyt vammaisia ihmisiä muutamia raajarikkoisia kerjäläisiä ja erään kahvilan kuuroja työntekijöitä lukuunottamatta. Ainoa merkki näkövammaisten mahdollisesta olemassaolosta oli työmatkani varrella ollut kohokuvioitu opastelaatta jalkakäytävällä, joka kiersi entisen kuninkaallisen palatsikorttelin muuria. En koskaan nähnyt yhdenkään näkövammaisen seuraavan reittiä valkoisella kepillä, mutta toisaalta en sitä juurikaan ihmettele. Laatan yläpuolella muurin päällä, juuri pään korkeudella kulki nimittäin spiraalimainen piikkilankavyyhti. Sen veitsenteräviin väkäsiin olisi voinut viiltää kasvonsa helposti ilman harha-askeliakin. Ja tämä oli ainoa edes jonkinlainen yritys saavutettavuudesta, minkä kahden kuukauden aikana näin Nepalissa.

Nepalilainen näkövammaisten järjestö Nepal Association of the Blind (NAB) kertoo verkkosivullaan, että Nepalissa vamma koetaan usein jumalan rangaistuksena ja että näkövammaisen katsotaan olevan perheelleen vain avuton ja hyödytön taakka. Vuoristoisella maaseudulla pitkät välimatkat ja vaikeakulkuiset reitit estävät näkövammaisia pääsemästä koulutuksen ja palveluiden pariin. Erityisen huonossa asemassa ovat näkövammaiset naiset, joita syrjitään sekä sukupuolensa että vammansa vuoksi. Otin NAB:iin yhteyttä jo ennen kuin saavuin Nepaliin, koska olisin halunnut kuulla näkövammaisten asemasta ja järjestön toiminnasta enemmän. Olisin myös halunnut tietää tunnetaanko kuvailutulkkaus Nepalissa ja voisinko kenties esitellä sitä heille. En kuitenkaan saanut luotua järjestöön yhteyttä. Vammaisuus tuntui olevan muutenkin aika lailla tabu, kun yritin kysellä aiheesta tutuiltani.

En tiedä pystyikö nainen näkemään minut vai ohjasiko sisko tai pelkkä intuitio hänet juuri minun luokseni.

Eräänä lauantaina vierailin kuuluisassa buddhalaisessa stupassa ja hämmästyin valtavasti nähdessäni siellä nuoren naisen kiertämässä pyöreää stupaa valkoisen kepin ja nuoremman naisen avustuksella. Heidän lisäkseen suurta valkoista temppeliä kiersi joukko muitakin näkövammaisia. Suomalaiseen tapaan en rohjennut mennä heitä puhuttelemaan, vaan tyydyin katselemaan joukkoa uteliaana kauempaa penkillä istuen. Onneksi nepalilaiset eivät turhaan kainostele eivätkä kunnioita fyysistä tilaa samoin kuin me jurot suomalaiset. Niinpä tuo sievä nuori näkövammainen nainen istahti yllättäen viereeni penkille, aivan kiinni minuun ja tarttui muitta mutkitta käteeni. Välillemme syntyi ilokseni heti luonteva ja lämmin yhteys. Kävi ilmi, että hänen seurassaan ollut näkevä nainen oli hänen pikkusiskonsa. En tiedä pystyikö nainen näkemään minut vai ohjasiko sisko tai pelkkä intuitio hänet juuri minun luokseni. Istuskelimme penkillä pitkän aikaa toisiamme käsistä kiinni pitäen ja yritimme keskustella puutteellisella nepalin ja englannin sekoituksella. Penkkimme ympärille kokoontui lopulta myös stupaa kiertäneet näkövammaiset nuoret miehet sekä siskosten näkövammainen äiti pienen tytön kanssa. Vaikka emme pystyneet vaihtamaan ajatuksia enkä voinut kertoa heille itsestäni ja työstäni kuvailutulkkina, uskon hetken olleen merkityksellinen meille kaikille. Se että länsimaalainen nainen esiintyi julkisella paikalla näkövammaisten seurassa saattoi olla tärkeä ele sekä näkövammaisille että ympäröivälle yhteisölle. Ennen kuin erosimme otimme toisistamme valokuvia ja selfieitä. En tohdi julkaista kuvaa blogissani, sillä en pystynyt pyytämään heiltä siihen suostumusta. Kuva on kuitenkin minulle tärkeä muisto tästä ainutlaatuisesta kohtaamisesta.


P.S. Sunnuntaina 3.12. vietetään kansainvälistä vammaisten päivää. Juhlistan päivää Disability Day Art & Action -tapahtumassa kuvailutulkkaamalla Abilis-säätiön 20-vuotisjuhlavuoden valokuvanäyttelyn. Näyttelyssä esillä olevat kuvat kertovat kehitysmaiden vammaisista ihmisistä, heidän elämästään ja saavutuksistaan. Näyttely on avoinna Ruoholahden kauppakeskuksen Ruohis-tapahtumatilassa 3.12. klo 12–17. Kuvailutulkattu opastus alkaa klo 13.

Muumit Himalajalle

  Etäisyys tuo työhön uusia näkökulmia.  Kuvassa on henkeäsalpaavan avara maisema Himalajan vuoristosta Nepalissa. Nouseva aurinko hivelee kaikkein korkeimpia ja kauimmaisia lumihuippuja. Lähempänä matalammat metsäiset vuoret ovat vielä varjossa ja sinertävän usvan peitossa.

Etäisyys tuo työhön uusia näkökulmia. Kuvassa on henkeäsalpaavan avara maisema Himalajan vuoristosta Nepalissa. Nouseva aurinko hivelee kaikkein korkeimpia ja kauimmaisia lumihuippuja. Lähempänä matalammat metsäiset vuoret ovat vielä varjossa ja sinertävän usvan peitossa.

Kuvailutulkkasin Muumien taikatalvi -elokuvaa etätyönä Kathmandusta käsin, minne lähdin vapaaehtoistyöhön muutamaksi kuukaudeksi. Ajattelin aluksi huvittuneena kuinka hassua onkaan tulkata muumeja näin eksoottisessa ympäristössä Himalajan vuoriston helmassa, täysin erilaisen kulttuurin vaikutuspiirissä. Hiukan jännittävää oli myös työstää kuvailukäsikirjoitusta työryhmän kanssa skypen välityksellä, mutta oikein hyvinhän sekin sujui tuhansien kilometrien välimatkasta ja lähes neljän tunnin aikaerosta huolimatta.

Aloin kuitenkin löytää Muumilaakson ja Kathmandu-laakson väliltä lopulta myös yhtäläisyyksiä. Elokuvan Muumilaaksoa ympäröivät terävähuippuiset, lumenpeittämät vuoret muistuttivat kummasti Himalajan piikikästä vuorijonoa. Molempien laaksojen maisemissa oli jotakin taianomaista. Muumilaaksossa liikkui laaksolaisia ja muita kummallisia otuksia, mutta erikoisia hahmoja ja eksoottisia eläimiä löytyi kyllä Kathmandu-laaksostakin. Muumilaaksossa vallitsevaa huoletonta, hyvää tahtovaa ja perhekeskeistä elämäntapaa vaalitaan myös Nepalin hindulaisessa ja buddhalaisessa kulttuurissa.

Kuvittelin matkanneeni niin kauas muumien kotikonnuilta kuin mahdollista ja sitten törmään… Muumi-faneihin?

Satuin mainitsemaan nepalilaiselle työtoverilleni ohimennen Muumi-elokuvan kuvailutulkkauksesta. Kuvailutulkkaus on Nepalissa tuntematon käsite, mutta yllätyksekseni muumit eivät olleet. Työtoverini ilmoitti rakastavansa muumeja ja piirsi todisteeksi taidokkaan kuvan Pikku Myystä. Hän kertoi myös, että muumit ovat todella suosittuja Nepalissa ja että sarja on näytetty televisiossa. Tämä oli täysin odottamaton uutinen. Kuvittelin matkanneeni niin kauas muumien kotikonnuilta kuin mahdollista ja sitten törmään… Muumi-faneihin? Työtoverini kertoi, että lapsena he luulivat suomalaistenkin nukkuvan talviunta Muumien tapaan. No, jos tarkkailee suomalaisia keskitalven kaamoksessa niin unissakävelijöiltähän me lähinnä näytämme…

Nepalin Muumi-innostukselle löytyi lopulta aivan järjellinen selitys Suomen ja Nepalin välisistä kulttuurisuhteista. Parikymmentä vuotta sitten Yleisradion työntekijät kouluttivat Nepalin television työntekijöitä Ylen käytettyjen materiaalien ja lähetyslaitteiden käytössä.
    ”Viimeisin yhteistyömuoto NTV:n, Ylen ja Suomen edustuston välillä oli Muumi-televisiosarjan 52 jakson kääntäminen nepaliksi 2000-luvun alussa. Jaksot on näytetty televisiossa myös syksyllä 2010. Moomins to the Himalayas -hankkeen rahoitukseen osallistuivat sekä NTV että Yle ja ulkoasiainministeriö. Oikeudet sarjaan omistaa Yleisradio.”, Suomen Kathmandun suurlähetystön verkkosivu kertoo.


P.S. Muumien taikatalvi -elokuvan Suomen ensi-ilta on 1.12.2017. Elokuva on Suomen ensimmäinen kuvailutulkattu animaatioelokuva. Kuvailutulkkauksen voi kuunnella omaan mobiililaitteeseen ladattavalla MovieReading-sovelluksella.

Lisää jurria ja tappajamoodia

  Sotaelokuvan kuvailutulkkaaminen oli vaikuttava kokemus.  Kuvassa on kuvailutulkin tärkeimmät työkalut: läppäri, kuulokkeet, muistivihko, Väinö Linnan sotaromaani täynnä muistilappuja sekä vanha synonyymisanakirja. Tietokoneen ruudulla näkyy Tuntematon sotilas -elokuvan näyttelijöiden kasvokuvia.

Sotaelokuvan kuvailutulkkaaminen oli vaikuttava kokemus. Kuvassa on kuvailutulkin tärkeimmät työkalut: läppäri, kuulokkeet, muistivihko, Väinö Linnan sotaromaani täynnä muistilappuja sekä vanha synonyymisanakirja. Tietokoneen ruudulla näkyy Tuntematon sotilas -elokuvan näyttelijöiden kasvokuvia.

Olen saanut tehdä useimmat elokuvaprojektini kolmen hengen työryhmässä kuvailutulkki Anu Aaltosen ja kuvailukonsultti Heikki Ekolan kanssa. Yhteistyömme on hioutunut saumattomaksi ja tavattoman hauskaakin meillä on. Siksi ilahduin syyskuussa, kun tiimimme sai kunnian kuvailutulkata Aku Louhimiehen ohjaaman Tuntematon sotilas -elokuvan.

Kun kuvailutulkkasimme samalla työryhmällä aikaisemmin Klaus Härön Miekkailijaa, sain työkavereiltani pyynnön lisätä kuvailukäsikirjoitukseeni seksiä päähenkilöiden Endel Nelisin ja Kadrin välille. Tällä kertaa äänityksen kenraaliharjoituksessa he halusivat Koskelan olemukseen ”lisää jurria” ja Rokkaan ”tappajamoodia”! No, tein työtä käskettyä ja oikeassahan he olivat: kohtaukset ovat pienen tunnelmoinnin kera vielä paljon paremmat. Jurri-kohtauksen lopullinen kuvailu löytyy elokuvan puolivälistä ja Rokan tappajamoodi elokuvan kohdasta 02:43:50.

Olen toki nähnyt Tuntemattoman sotilaan aikaisemmat versiot useita kertoja, mutta katsoin silti tätä Tuntematonta aivan tuorein silmin. Asialleen omistautunut Väinö Linna -fani tuntee kirjat ja elokuvat sanatarkasti repliikkejä myöten, mutta minulle jokainen luodinisku tuli yllätyksenä. Jouduin tekemään paljon taustatutkimusta, mutta toisaalta pieni tietämättömyys oli ehkä myös etu. Sen ansiosta vältin kuvailussa ennakko-oletukset ja itsestäänselvyydet. Eihän näkövammainen elokuvakatsojakaan välttämättä tunne aikaisempia elokuvia, henkilöhahmoja saati sitten sotakalustoa yhtään sen paremmin. Onneksi tukenani paikkaamassa Tuntematon sotilas -trivian puutteita oli kaksi kokenutta kollegaa, Väinö Linnan Sotaromaanin uusin painos, isä ja internet. Myös tuottajalta saimme apua kiperimpiin kysymyksiin. Virheitä kun ei näin merkittävän klassikkoelokuvan kuvailussa saisi tehdä.

Yksi vakava virhe meitä kuitenkin piinasi läpi elokuvan. Jostakin syystä kuvailukäsikirjoituksessa Hietanen muuttui aina välillä Hietalaksi. Kun luimme kuvailukäsikirjoituksen elokuvan päälle kenraaliharjoituksissa, oivalsimme syyn: elokuvassa Lammio kutsuu juuri siinä edellä mainitussa jurri-kohtauksessa Hietasta väärällä nimellä ja siitä nimi ilmeisesti jäi kummittelemaan mieleemme!

Jossain vaiheessa työskentelyä havahduin siihen kuinka karmaisevaa työni voi joskus olla.

Kuvailutulkkaus laadittiin kiireisellä aikataululla muutaman viikon aikana. Syvärillä tuli vietettyä pitkiä päiviä ja sotaelokuva hiipi välillä uniinkin. Jossain vaiheessa työskentelyä havahduin siihen kuinka karmaisevaa työni voi joskus olla. Katselin nimittäin kymmeniä tunteja pysäytyskuvia ja kohtauksia edestakaisin kelaten kuka saa osuman, mihin luoti osuu, valuuko kasvoille verta vai aivokudosta ja huohottaako, nytkähteleekö vai vääntelehtiikö osuman saanut tuskissaan. Pohdin myös kuinka paljon kuvailussa tulisi kertoa verisistä yksityiskohdista. Lopulta päätin seurata kuvaa niin tarkkaan kuin mahdollista ja vertasin kohtauksia vielä Linnan Sotaromaanin tarjoamiin tietoihin. Ohjaaja on halunnut näyttää nämä asiat ja kertoa niillä jotakin. Herkimpien katsojien kannattaa siis varautua kuulemaan kuvailuraidalla varsin epämiellyttäviäkin asioita.

Väinö Linna päätti kirjansa kuuluisiin viimeisiin sanoihin: ”Aika velikultia.” Kuullaksesi meidän valitsemamme viimeiset sanat, sinun on ladattava MovieReading-sovellus ja mentävä elokuvateatteriin!