Opas kuvailutulkkauksen tilaajalle

 Kuvassa on rantakivikko, pirunpelto, jossa on monenkokoisia punertavia, harmaita, mustia, raidallisia ja täplikkäitä sateen liukastamia kivenmurikoita.

Kuvassa on rantakivikko, pirunpelto, jossa on monenkokoisia punertavia, harmaita, mustia, raidallisia ja täplikkäitä sateen liukastamia kivenmurikoita.

Minulta kysytään usein miten kuvailutulkkausta tehdään, mitä se maksaa ja mitä tilaajan pitäisi huomioida. Vastauksen kuultuaan kysyjä useimmiten yllättyy ja kertoo, ettei ollut tajunnutkaan mitä kaikkea kuvailutulkkauksen tuottamiseen liittyy. Toivottavasti tämä pieni opas on sinulle avuksi saavutettavien palveluiden suunnittelussa ja tarjouspyynnön laatimisessa.

  1. Onnittele itseäsi. Ihan mahtavaa, että olet päättänyt tehdä tapahtumastasi, palvelustasi tai näyttelystäsi saavutettavan! Tiesithän, että kuvailutulkkauksesta voivat hyötyä näkövammaisten lisäksi muutkin käyttäjäryhmät? Saatat myös oppia kuvailutulkkaus-projektin kautta uusia asioita.
     
  2. Määritä sisältö ja laajuus. Onko kyseessä videoinstallaatio vai taidegrafiikka, dokumenttielokuva vai draamasarja, koiranäyttely vai luontoretki, kesäteatteri vai ooppera? Mikä on kuvailtavien kohteiden määrä, live-opastuksen pituus tai äänitteen kesto?
     
  3. Valitse tavoite ja väline. Riittääkö asiapitoinen selostus vai haluatko välittää yleisöllesi elämyksiä, tunteita ja oivalluksia? Tarjoatko kuvailutulkkauksen yleisöllesi live-esityksenä, jaatko sen pistetekstinä vai julkaisetko äänitteenä mobiilisovelluksessa, virtuaalinäyttelyssä, audio-oppaassa tai televisiossa?
     
  4. Suunnittele saavutettavuus kokonaisuutena. Mitä muuta yleisösi tarvitsee saavutettavaan kokemukseen kuvailutulkkauksen lisäksi? Sanakartan löytääkseen paikalle? Kuvailutulkattua ennakkomateriaalia esimerkiksi näytelmän lavastuksesta ja roolihahmoista? Tunnusteltavan pienoismallin tai materiaalinäytteen taideteoksesta?
     
  5. Tilaa työ ajoissa. Kuvien sanallistaminen on pikkutarkkaa, luovaa työtä. Kuvailutulkkauksen laatimiseen voi projektista riippuen kulua viikosta neljään viikkoon. Kuvailutulkki katsoo teatteriesityksen ja tutustuu taideteokseen näyttelytilassa. Elokuva yleensä kuunnellaan ensin ja vasta sitten katsotaan. Tulkki dokumentoi teoksen, kerää ja tutkii lähdeaineiston (esim. teosluettelo, dialogilista, synopsis, kirja johon teos pohjautuu) ja alkaa sitten kirjoittaa kuvailukäsikirjoitusta. Tekstiä luetaan ääneen, korjataan, tiivistetään, ajoitetaan oikeaan kestoon ja sijaintiin dialogin väleissä sekä koeluetaan näkövammaiselle kuvailukonsultille. Lopuksi valmis kuvailukäsikirjoitus esitetään tai äänitetään.
     
  6. Varaa aikaa järjestelyihin. Kuvailutulkkauksen toteuttaminen vaatii myös monenlaisia teknisiä ja käytännön järjestelyjä. Teatterin kanssa tulisi sopia mm. live-tulkkauksen äänitekniikasta, jottei tulkkaus häiritse näytäntöä ja muuta yleisöä. Live-esitystä varten täytyy varata kuvailutulkkauslaitteet ja äänitystä varten studio. Huomioi myös, että kuvailuäänitteen lataaminen mobiilisovellukseen tai muuhun audio-oppaaseen voi viedä palveluntarjoajalta yli viikon.
     
  7. Huomioi rahoitus. Kuvailutulkin palkkio määräytyy tunti- tai urakkaperusteisesti työn laajuuden ja vaativuuden mukaan. Hinta määritellään tapauskohtaisesti lähdeteoksen perusteella. Kuvailutulkkauskäsikirjoituksen kirjoittamisen lisäksi laskutetaan erikseen kuvailukäsikirjoituksen live-esitys tai äänitys sekä mahdolliset äänitys-, matka- ym. kulut.
     
  8. Tutustu kuvailutulkkeihin. Perehdy kuvailutulkkien erityisosaamiseen, kuuntele heidän aikaisempia töitään ja valitse sitten tarkoitukseesi sopivin tulkki. Käytä aina koulutettua kuvailutulkkia. Kuvailutulkkeja kouluttaa Suomessa Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry, joka välittää tilaajien yhteydenottoja valikoiduille tulkeille. Yhdistyksen lista kuvailutulkeista ei ole kattava, mutta aktiivisesti työssä toimivat kuvailutulkit ovat yhdistyksen tiedossa.
     
  9. Sovi käyttöoikeuksista. Kuvailukäsikirjoitus on kuvailutulkin tekijänomaisuutta ja sen kääntämisestä, muokkaamisesta ja uudelleenjulkaisusta on aina sovittava tulkin kanssa erikseen. Asiasta kannattaa sopia kirjallisesti työtä tilatessa.
     
  10. Kysy neuvoa. Jos et ole varma miten kuvailutulkkaus olisi parasta toteuttaa juuri sinun projektissasi, kysy neuvoa kuvailutulkilta. Kokenut kuvailutulkki osaa suositella sinulle sopivaa toteutustapaa.

 

P.S. Omaan portfoliooni voit tutustua täällä ja lisätietoja saat osoitteesta carita@kuvailutulkkaus.fi.

Kohti valoa

 Kuvassa näkyy epätarkkoina, tunnistamattomina läikkinä vihreää lehvästöä ja kirkkaita kellanvalkoisia valojuovia.

Kuvassa näkyy epätarkkoina, tunnistamattomina läikkinä vihreää lehvästöä ja kirkkaita kellanvalkoisia valojuovia.

Kävin katsomassa japanilaisen Naomi Kawasen elokuvan Kohti valoa. Ihastuttava elokuva kertoo nuoresta kuvailutulkista Misakosta (Ayame Misaki), joka etsii täydellisiä sanoja, joilla johdattaa näkövammaiset katsojat elokuvan maailmaan. Elokuva kertoo siis minun työstäni.

Ohjaaja Naomi Kawase kertoo The Upcoming’in haastattelussa kuinka vaikuttunut hän oli Cannes’n elokuvajuhlilla siitä kuinka harkiten ja tarkasti kuvailutulkit asettivat sanansa. Kawase uskoi, että kuvailutulkit todella rakastivat elokuvaa ja valitsi siksi seuraavan elokuvansa päähenkilöksi kuvailutulkin.

Haastattelun mukaan elokuva on julkaistu kuvailutulkattuna vain Japanissa. Onpa harmillista, että juuri kuvailutulkkauksesta kertova elokuva ei ole saavuttanut näkövammaista yleisöä. Kohti valoa -elokuvan kuvailutulkatut kohtaukset olivat laadukkaasti käsikirjoitettuja ja suomeksi käännettyjä. Yritin turhaan etsiä lisätietoa elokuvan kuvailutulkkauksesta. Olisi ollut kiinnostavaa saada nimi kollegalleni, joka oli laatinut täsmällisen kuvailutulkkauksen ja kuulla kuinka kuvailutulkkaus sisällytettiin osaksi elokuvan tarinaa.

Kuvailutulkin pitää ymmärtää näkövammaisen kykyä kuvitella.

Elokuvassa Misako työstää kuvailukäsikirjoitustaan lukemalla sen neljän näkövammaisen ja yhden kollegan muodostamalle testiryhmälle. Sen lisäksi että testinäytöksiä ryhmän kanssa on useita, Misako pääsee tapaamaan myös elokuvan ohjaajan, joka näytteli elokuvansa pääosan. Ohjaaja lukee kuvailukäsikirjoituksen ja keskustelee kuvailutulkin kanssa erityisesti loppukohtauksen symboliikasta. Kuvailutulkilla tuntuu olevan aikaa ja resursseja runsaasti. Loppukohtauksen kuvailua ehtii pohdiskella, varioida ja testata mielin määrin.

Jos elokuva kuvastaa japanilaisen kuvailutulkin tavanomaista työtapaa, kateeksi käy! Toistaiseksi jokainen kuvailutulkkaamani elokuva on toteutettu hyvin kiireisellä aikataululla. Testiryhmistä, käsikirjoitusvariaatioiden kirjoittamisesta ja ohjaajan haastatteluista voi vain unelmoida. Kuten elokuvan Misako, minäkin kaipaisin ohjaajan näkemystä erityisesti elokuvan viimeisen kohtauksen kuvailuun. Usein elokuvan ensi-illan aikaan mediat täyttyvät haastatteluista, joissa puidaan elokuvan taustoja, ohjaajan vaikuttimia ja näyttelijöiden tunnelmia. Joka kerta harmittaa lukea näitä kiinnostavia ja hyödyllisiä faktoja jälkikäteen kun kuvailukäsikirjoitus on jo äänitetty ja julkaistu.

Kohti valoa -elokuvan kuvailutulkki totesi jotenkin tähän tapaan: ”Kuvailutulkin pitää ymmärtää näkövammaisen kykyä kuvitella.” Niinhän se on. Kuvailutulkki herättelee ja ruokkii sanoillaan yleisönsä mielikuvitusta. Lopullisen kuvan luo ja tulkitsee kuulija.

P.S. Katso Kohti valoa -elokuvan traileri.

Melkein saavutettava

  Näkövammaisten asema on Nepalissa heikko.  Kuvassa on keltainen, kohoraitainen opastenauha laatoitetulla jalkakäytävällä. Vaakasuuntaisen opasteraidan päälle lankeaa dramaattinen musta heittovarjo muurin laella kiemurtelevasta piikkilankaesteestä.

Näkövammaisten asema on Nepalissa heikko. Kuvassa on keltainen, kohoraitainen opastenauha laatoitetulla jalkakäytävällä. Vaakasuuntaisen opasteraidan päälle lankeaa dramaattinen musta heittovarjo muurin laella kiemurtelevasta piikkilankaesteestä.

Tein tänä syksynä vapaaehtoistyötä Nepalin partiolaisten parissa Kathmandussa ja halusin tutustua samalla vammaisten, ja aivan erityisesti näkövammaisten, elämään kehitysmaassa. Tarkkailin sitkeästi Kathmandun katukuvaa, mutta en nähnyt vammaisia ihmisiä muutamia raajarikkoisia kerjäläisiä ja erään kahvilan kuuroja työntekijöitä lukuunottamatta. Ainoa merkki näkövammaisten mahdollisesta olemassaolosta oli työmatkani varrella ollut kohokuvioitu opastelaatta jalkakäytävällä, joka kiersi entisen kuninkaallisen palatsikorttelin muuria. En koskaan nähnyt yhdenkään näkövammaisen seuraavan reittiä valkoisella kepillä, mutta toisaalta en sitä juurikaan ihmettele. Laatan yläpuolella muurin päällä, juuri pään korkeudella kulki nimittäin spiraalimainen piikkilankavyyhti. Sen veitsenteräviin väkäsiin olisi voinut viiltää kasvonsa helposti ilman harha-askeliakin. Ja tämä oli ainoa edes jonkinlainen yritys saavutettavuudesta, minkä kahden kuukauden aikana näin Nepalissa.

Nepalilainen näkövammaisten järjestö Nepal Association of the Blind (NAB) kertoo verkkosivullaan, että Nepalissa vamma koetaan usein jumalan rangaistuksena ja että näkövammaisen katsotaan olevan perheelleen vain avuton ja hyödytön taakka. Vuoristoisella maaseudulla pitkät välimatkat ja vaikeakulkuiset reitit estävät näkövammaisia pääsemästä koulutuksen ja palveluiden pariin. Erityisen huonossa asemassa ovat näkövammaiset naiset, joita syrjitään sekä sukupuolensa että vammansa vuoksi. Otin NAB:iin yhteyttä jo ennen kuin saavuin Nepaliin, koska olisin halunnut kuulla näkövammaisten asemasta ja järjestön toiminnasta enemmän. Olisin myös halunnut tietää tunnetaanko kuvailutulkkaus Nepalissa ja voisinko kenties esitellä sitä heille. En kuitenkaan saanut luotua järjestöön yhteyttä. Vammaisuus tuntui olevan muutenkin aika lailla tabu, kun yritin kysellä aiheesta tutuiltani.

En tiedä pystyikö nainen näkemään minut vai ohjasiko sisko tai pelkkä intuitio hänet juuri minun luokseni.

Eräänä lauantaina vierailin kuuluisassa buddhalaisessa stupassa ja hämmästyin valtavasti nähdessäni siellä nuoren naisen kiertämässä pyöreää stupaa valkoisen kepin ja nuoremman naisen avustuksella. Heidän lisäkseen suurta valkoista temppeliä kiersi joukko muitakin näkövammaisia. Suomalaiseen tapaan en rohjennut mennä heitä puhuttelemaan, vaan tyydyin katselemaan joukkoa uteliaana kauempaa penkillä istuen. Onneksi nepalilaiset eivät turhaan kainostele eivätkä kunnioita fyysistä tilaa samoin kuin me jurot suomalaiset. Niinpä tuo sievä nuori näkövammainen nainen istahti yllättäen viereeni penkille, aivan kiinni minuun ja tarttui muitta mutkitta käteeni. Välillemme syntyi ilokseni heti luonteva ja lämmin yhteys. Kävi ilmi, että hänen seurassaan ollut näkevä nainen oli hänen pikkusiskonsa. En tiedä pystyikö nainen näkemään minut vai ohjasiko sisko tai pelkkä intuitio hänet juuri minun luokseni. Istuskelimme penkillä pitkän aikaa toisiamme käsistä kiinni pitäen ja yritimme keskustella puutteellisella nepalin ja englannin sekoituksella. Penkkimme ympärille kokoontui lopulta myös stupaa kiertäneet näkövammaiset nuoret miehet sekä siskosten näkövammainen äiti pienen tytön kanssa. Vaikka emme pystyneet vaihtamaan ajatuksia enkä voinut kertoa heille itsestäni ja työstäni kuvailutulkkina, uskon hetken olleen merkityksellinen meille kaikille. Se että länsimaalainen nainen esiintyi julkisella paikalla näkövammaisten seurassa saattoi olla tärkeä ele sekä näkövammaisille että ympäröivälle yhteisölle. Ennen kuin erosimme otimme toisistamme valokuvia ja selfieitä. En tohdi julkaista kuvaa blogissani, sillä en pystynyt pyytämään heiltä siihen suostumusta. Kuva on kuitenkin minulle tärkeä muisto tästä ainutlaatuisesta kohtaamisesta.


P.S. Sunnuntaina 3.12. vietetään kansainvälistä vammaisten päivää. Juhlistan päivää Disability Day Art & Action -tapahtumassa kuvailutulkkaamalla Abilis-säätiön 20-vuotisjuhlavuoden valokuvanäyttelyn. Näyttelyssä esillä olevat kuvat kertovat kehitysmaiden vammaisista ihmisistä, heidän elämästään ja saavutuksistaan. Näyttely on avoinna Ruoholahden kauppakeskuksen Ruohis-tapahtumatilassa 3.12. klo 12–17. Kuvailutulkattu opastus alkaa klo 13.