Lisää jurria ja tappajamoodia

  Sotaelokuvan kuvailutulkkaaminen oli vaikuttava kokemus.  Kuvassa on kuvailutulkin tärkeimmät työkalut: läppäri, kuulokkeet, muistivihko, Väinö Linnan sotaromaani täynnä muistilappuja sekä vanha synonyymisanakirja. Tietokoneen ruudulla näkyy Tuntematon sotilas -elokuvan näyttelijöiden kasvokuvia.

Sotaelokuvan kuvailutulkkaaminen oli vaikuttava kokemus. Kuvassa on kuvailutulkin tärkeimmät työkalut: läppäri, kuulokkeet, muistivihko, Väinö Linnan sotaromaani täynnä muistilappuja sekä vanha synonyymisanakirja. Tietokoneen ruudulla näkyy Tuntematon sotilas -elokuvan näyttelijöiden kasvokuvia.

Olen saanut tehdä useimmat elokuvaprojektini kolmen hengen työryhmässä kuvailutulkki Anu Aaltosen ja kuvailukonsultti Heikki Ekolan kanssa. Yhteistyömme on hioutunut saumattomaksi ja tavattoman hauskaakin meillä on. Siksi ilahduin syyskuussa, kun tiimimme sai kunnian kuvailutulkata Aku Louhimiehen ohjaaman Tuntematon sotilas -elokuvan.

Kun kuvailutulkkasimme samalla työryhmällä aikaisemmin Klaus Härön Miekkailijaa, sain työkavereiltani pyynnön lisätä kuvailukäsikirjoitukseeni seksiä päähenkilöiden Endel Nelisin ja Kadrin välille. Tällä kertaa äänityksen kenraaliharjoituksessa he halusivat Koskelan olemukseen ”lisää jurria” ja Rokkaan ”tappajamoodia”! No, tein työtä käskettyä ja oikeassahan he olivat: kohtaukset ovat pienen tunnelmoinnin kera vielä paljon paremmat. Jurri-kohtauksen lopullinen kuvailu löytyy elokuvan puolivälistä ja Rokan tappajamoodi elokuvan kohdasta 02:43:50.

Olen toki nähnyt Tuntemattoman sotilaan aikaisemmat versiot useita kertoja, mutta katsoin silti tätä Tuntematonta aivan tuorein silmin. Asialleen omistautunut Väinö Linna -fani tuntee kirjat ja elokuvat sanatarkasti repliikkejä myöten, mutta minulle jokainen luodinisku tuli yllätyksenä. Jouduin tekemään paljon taustatutkimusta, mutta toisaalta pieni tietämättömyys oli ehkä myös etu. Sen ansiosta vältin kuvailussa ennakko-oletukset ja itsestäänselvyydet. Eihän näkövammainen elokuvakatsojakaan välttämättä tunne aikaisempia elokuvia, henkilöhahmoja saati sitten sotakalustoa yhtään sen paremmin. Onneksi tukenani paikkaamassa Tuntematon sotilas -trivian puutteita oli kaksi kokenutta kollegaa, Väinö Linnan Sotaromaanin uusin painos, isä ja internet. Myös tuottajalta saimme apua kiperimpiin kysymyksiin. Virheitä kun ei näin merkittävän klassikkoelokuvan kuvailussa saisi tehdä.

Yksi vakava virhe meitä kuitenkin piinasi läpi elokuvan. Jostakin syystä kuvailukäsikirjoituksessa Hietanen muuttui aina välillä Hietalaksi. Kun luimme kuvailukäsikirjoituksen elokuvan päälle kenraaliharjoituksissa, oivalsimme syyn: elokuvassa Lammio kutsuu juuri siinä edellä mainitussa jurri-kohtauksessa Hietasta väärällä nimellä ja siitä nimi ilmeisesti jäi kummittelemaan mieleemme!

Jossain vaiheessa työskentelyä havahduin siihen kuinka karmaisevaa työni voi joskus olla.

Kuvailutulkkaus laadittiin kiireisellä aikataululla muutaman viikon aikana. Syvärillä tuli vietettyä pitkiä päiviä ja sotaelokuva hiipi välillä uniinkin. Jossain vaiheessa työskentelyä havahduin siihen kuinka karmaisevaa työni voi joskus olla. Katselin nimittäin kymmeniä tunteja pysäytyskuvia ja kohtauksia edestakaisin kelaten kuka saa osuman, mihin luoti osuu, valuuko kasvoille verta vai aivokudosta ja huohottaako, nytkähteleekö vai vääntelehtiikö osuman saanut tuskissaan. Pohdin myös kuinka paljon kuvailussa tulisi kertoa verisistä yksityiskohdista. Lopulta päätin seurata kuvaa niin tarkkaan kuin mahdollista ja vertasin kohtauksia vielä Linnan Sotaromaanin tarjoamiin tietoihin. Ohjaaja on halunnut näyttää nämä asiat ja kertoa niillä jotakin. Herkimpien katsojien kannattaa siis varautua kuulemaan kuvailuraidalla varsin epämiellyttäviäkin asioita.

Väinö Linna päätti kirjansa kuuluisiin viimeisiin sanoihin: ”Aika velikultia.” Kuullaksesi meidän valitsemamme viimeiset sanat, sinun on ladattava MovieReading-sovellus ja mentävä elokuvateatteriin!