Pimeä kahvila

Kuvassa on täydellisen sysimusta väripinta, jonka keskellä on hädin tuskin erotettavissa oleva lähes musta piste.

Kuvassa on täydellisen sysimusta väripinta, jonka keskellä on hädin tuskin erotettavissa oleva lähes musta piste.

Oletko koskaan ollut pimeässä? Siis oikeasti pimeässä? Olen kerran kokenut absoluuttisen pimeyden. Se tapahtui vuosia sitten Ranskan Pyreneillä syvällä luolastossa, kun retkiseurueemme sammutti hetkeksi otsalamppunsa. Tuli kertakaikkisen sysimustaa. Pimeässä istuessani huomioni kiinnittyi asioihin, joita en ollut aikaisemmin havainnutkaan: hengityksen tuhinaan, vaatteiden kahinaan, veden solinaan, mudan tuoksuun, seisovaan ilmaan, suojakypärän painoon. Hetki oli rauhoittava ja pysäyttävä, hiukan jännittäväkin.

Seuraavan kerran vietin hetken täysin pimeässä viime lokakuussa. Olen kuullut vuosien varrella Näkövammaisten liiton legendaarisesta pimeästä kahvilasta Pimé Café’sta ja olin ikionnellinen, kun pääsin vihdoin kokemaan sen Näkövammaisten liiton 90-vuotisjuhlassa.

Vierailijat johdatetaan sisälle kahvilaan neljän hengen ryhmissä. Muodostamme ovelle jonon, otamme kiinni edessä olevan olkapäästä ja sipsutamme sisälle toisiamme ohjaten. Vaikka olin jonottanut tovin oven ulkopuolella ja nähnyt ihmiset joiden joukossa minut ohjataan sisälle, kummallista kyllä pimeässä unohdan heti kenen olkapäähän tartuinkaan. Pimeä tekee oloni varsin avuttomaksi. En voi muuta kuin roikkua letkan hännillä ja luottaa siihen, että minut johdatetaan sinne minne pitääkin. Missä ikinä se sitten onkaan.

Minut ohjataan pöydän luo. Hapuilen itselleni tuolin, johon istun. Silmäni yrittävät itsepintaisesti löytää jotakin kiinnekohtaa, mutta luovuttavat lopulta. Missä olen? Minkä kokoinen pöytä on? Keitä ympärilläni on? Korvani yrittävät tunnistaa ja paikantaa ääniä: puhetta (naapuripöydästä?), liikettä (tarjoilija?), astioiden ääntä (keittiössä?). Ihan mahdotonta sanoa niiden perusteella mitään ympäristöstä, tilan suuruudesta tai ihmisten määrästä. Ihmettelen tilannetta hetken. Tarjoilija tulee ottamaan tilaukseni. Kuulostaa nuorelta mieheltä. Ehkä. Mehua ja leivos, kiitos. Kahvin juonti sokkona voisi olla turhan riskialtista.

Mehua ja leivos, kiitos. Kahvin juonti sokkona voisi olla turhan riskialtista.

Vierustoverini keskustelevat, taitavat tuntea toisensa. Tuntuupa hassulta istua hiljaa pimeässä, täysin eristyksissä ja kadoksissa. Tilanteeseen ei ole kuin yksi ratkaisu: avaan suuni ja kysyn keitäs tässä pöydässä oikein istuu. Jutustelu tuo mukavan kotoisan ja turvallisen olon, vaikken edelleenkään hahmota yhtään mitään ympäristöstäni. Ihan hauskaahan tässä on istua ja tutustua uusiin ihmisiin. Ruoka tuodaan ja lasketaan eteeni pöydälle. Hivelen sormillani varovasti pöydän viileää pintaa. Iloitsen kun löydän pahvilautasen ja sen vierestä mukin. Ei mitään hajua millainen leivos lautasella on. Olisi voinut olla fiksua kysyä asiaa tilatessa. En jää sormeilemaan leivosta sen enempää, vaan nostan sen huulilleni. Pehmeää, makeaa ja tahmaista. Mansikkahilloa ja kermavaahtoa, luulisin. Sotkeudun kermavaahtoon ja pelkään kaatavani mehumukini. Syöminen onkin yllättävän haastavaa, vaikka luulin sen olevan täysin automaattinen motorinen suoritus. Onneksi listalla ei ollut keittoa.

Syötyämme ja juteltuamme riittävästi kutsumme tarjoilijan huhuilemalla satunnaisesti valittuun suuntaan. Tarjoilija ilmestyy paikalle jostakin ja johdattaa meidät takaisin valoon. Otan paikkani letkan hännillä ja pidän kiinni edellä olevan olkapäästä jo hiukan varmemmin ottein.

P.S. Pimé Café Iiriksessä Itäkeskuksessa joka kuukauden toinen keskiviikko 13.2., 13.3., 10.4. ja 8.5. klo 15–19. Lisätietoa löydät Näkövammaisten liiton sivulta.

Opas kuvailutulkkauksen tilaajalle

Kuvassa on rantakivikko, pirunpelto, jossa on monenkokoisia punertavia, harmaita, mustia, raidallisia ja täplikkäitä sateen liukastamia kivenmurikoita.

Kuvassa on rantakivikko, pirunpelto, jossa on monenkokoisia punertavia, harmaita, mustia, raidallisia ja täplikkäitä sateen liukastamia kivenmurikoita.

Minulta kysytään usein miten kuvailutulkkausta tehdään, mitä se maksaa ja mitä tilaajan pitäisi huomioida. Vastauksen kuultuaan kysyjä useimmiten yllättyy ja kertoo, ettei ollut tajunnutkaan mitä kaikkea kuvailutulkkauksen tuottamiseen liittyy. Toivottavasti tämä pieni opas on sinulle avuksi saavutettavien palveluiden suunnittelussa ja tarjouspyynnön laatimisessa.

  1. Onnittele itseäsi. Ihan mahtavaa, että olet päättänyt tehdä tapahtumastasi, palvelustasi tai näyttelystäsi saavutettavan! Tiesithän, että kuvailutulkkauksesta voivat hyötyä näkövammaisten lisäksi muutkin käyttäjäryhmät? Saatat myös oppia kuvailutulkkaus-projektin kautta uusia asioita.

  2. Määritä sisältö ja laajuus. Onko kyseessä videoinstallaatio vai taidegrafiikka, dokumenttielokuva vai draamasarja, koiranäyttely vai luontoretki, kesäteatteri vai ooppera? Mikä on kuvailtavien kohteiden määrä, live-opastuksen pituus tai äänitteen kesto?

  3. Valitse tavoite ja väline. Riittääkö asiapitoinen selostus vai haluatko välittää yleisöllesi elämyksiä, tunteita ja oivalluksia? Tarjoatko kuvailutulkkauksen yleisöllesi live-esityksenä, jaatko sen pistetekstinä vai julkaisetko äänitteenä mobiilisovelluksessa, virtuaalinäyttelyssä, audio-oppaassa tai televisiossa?

  4. Suunnittele saavutettavuus kokonaisuutena. Mitä muuta yleisösi tarvitsee saavutettavaan kokemukseen kuvailutulkkauksen lisäksi? Sanakartan löytääkseen paikalle? Kuvailutulkattua ennakkomateriaalia esimerkiksi näytelmän lavastuksesta ja roolihahmoista? Tunnusteltavan pienoismallin tai materiaalinäytteen taideteoksesta?

  5. Tilaa työ ajoissa. Kuvien sanallistaminen on pikkutarkkaa, luovaa työtä. Kuvailutulkkauksen laatimiseen voi projektista riippuen kulua viikosta neljään viikkoon. Kuvailutulkki katsoo teatteriesityksen ja tutustuu taideteokseen näyttelytilassa. Elokuva yleensä kuunnellaan ensin ja vasta sitten katsotaan. Tulkki dokumentoi teoksen, kerää ja tutkii lähdeaineiston (esim. teosluettelo, dialogilista, synopsis, kirja johon teos pohjautuu) ja alkaa sitten kirjoittaa kuvailukäsikirjoitusta. Tekstiä luetaan ääneen, korjataan, tiivistetään, ajoitetaan oikeaan kestoon ja sijaintiin dialogin väleissä sekä koeluetaan näkövammaiselle kuvailukonsultille. Lopuksi valmis kuvailukäsikirjoitus esitetään tai äänitetään.

  6. Varaa aikaa järjestelyihin. Kuvailutulkkauksen toteuttaminen vaatii myös monenlaisia teknisiä ja käytännön järjestelyjä. Teatterin kanssa tulisi sopia mm. live-tulkkauksen äänitekniikasta, jottei tulkkaus häiritse näytäntöä ja muuta yleisöä. Live-esitystä varten täytyy varata kuvailutulkkauslaitteet ja äänitystä varten studio. Huomioi myös, että kuvailuäänitteen lataaminen mobiilisovellukseen tai muuhun audio-oppaaseen voi viedä palveluntarjoajalta yli viikon.

  7. Huomioi rahoitus. Kuvailutulkin palkkio määräytyy tunti- tai urakkaperusteisesti työn laajuuden ja vaativuuden mukaan. Hinta määritellään tapauskohtaisesti lähdeteoksen perusteella. Kuvailutulkkauskäsikirjoituksen kirjoittamisen lisäksi laskutetaan erikseen kuvailukäsikirjoituksen live-esitys tai äänitys sekä mahdolliset äänitys-, matka- ym. kulut.

  8. Tutustu kuvailutulkkeihin. Perehdy kuvailutulkkien erityisosaamiseen, kuuntele heidän aikaisempia töitään ja valitse sitten tarkoitukseesi sopivin tulkki. Käytä aina koulutettua kuvailutulkkia. Kuvailutulkkeja kouluttaa Suomessa Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry, joka välittää tilaajien yhteydenottoja valikoiduille tulkeille. Yhdistyksen lista kuvailutulkeista ei ole kattava, mutta aktiivisesti työssä toimivat kuvailutulkit ovat yhdistyksen tiedossa.

  9. Sovi käyttöoikeuksista. Kuvailukäsikirjoitus on kuvailutulkin tekijänomaisuutta ja sen kääntämisestä, muokkaamisesta ja uudelleenjulkaisusta on aina sovittava tulkin kanssa erikseen. Asiasta kannattaa sopia kirjallisesti työtä tilatessa.

  10. Kysy neuvoa. Jos et ole varma miten kuvailutulkkaus olisi parasta toteuttaa juuri sinun projektissasi, kysy neuvoa kuvailutulkilta. Kokenut kuvailutulkki osaa suositella sinulle sopivaa toteutustapaa.

 

P.S. Omaan portfoliooni voit tutustua täällä ja lisätietoja saat osoitteesta carita@kuvailutulkkaus.fi.

Kohti valoa

Kuvassa näkyy epätarkkoina, tunnistamattomina läikkinä vihreää lehvästöä ja kirkkaita kellanvalkoisia valojuovia.

Kuvassa näkyy epätarkkoina, tunnistamattomina läikkinä vihreää lehvästöä ja kirkkaita kellanvalkoisia valojuovia.

Kävin katsomassa japanilaisen Naomi Kawasen elokuvan Kohti valoa. Ihastuttava elokuva kertoo nuoresta kuvailutulkista Misakosta (Ayame Misaki), joka etsii täydellisiä sanoja, joilla johdattaa näkövammaiset katsojat elokuvan maailmaan. Elokuva kertoo siis minun työstäni.

Ohjaaja Naomi Kawase kertoo The Upcoming’in haastattelussa kuinka vaikuttunut hän oli Cannes’n elokuvajuhlilla siitä kuinka harkiten ja tarkasti kuvailutulkit asettivat sanansa. Kawase uskoi, että kuvailutulkit todella rakastivat elokuvaa ja valitsi siksi seuraavan elokuvansa päähenkilöksi kuvailutulkin.

Haastattelun mukaan elokuva on julkaistu kuvailutulkattuna vain Japanissa. Onpa harmillista, että juuri kuvailutulkkauksesta kertova elokuva ei ole saavuttanut näkövammaista yleisöä. Kohti valoa -elokuvan kuvailutulkatut kohtaukset olivat laadukkaasti käsikirjoitettuja ja suomeksi käännettyjä. Yritin turhaan etsiä lisätietoa elokuvan kuvailutulkkauksesta. Olisi ollut kiinnostavaa saada nimi kollegalleni, joka oli laatinut täsmällisen kuvailutulkkauksen ja kuulla kuinka kuvailutulkkaus sisällytettiin osaksi elokuvan tarinaa.

Kuvailutulkin pitää ymmärtää näkövammaisen kykyä kuvitella.

Elokuvassa Misako työstää kuvailukäsikirjoitustaan lukemalla sen neljän näkövammaisen ja yhden kollegan muodostamalle testiryhmälle. Sen lisäksi että testinäytöksiä ryhmän kanssa on useita, Misako pääsee tapaamaan myös elokuvan ohjaajan, joka näytteli elokuvansa pääosan. Ohjaaja lukee kuvailukäsikirjoituksen ja keskustelee kuvailutulkin kanssa erityisesti loppukohtauksen symboliikasta. Kuvailutulkilla tuntuu olevan aikaa ja resursseja runsaasti. Loppukohtauksen kuvailua ehtii pohdiskella, varioida ja testata mielin määrin.

Jos elokuva kuvastaa japanilaisen kuvailutulkin tavanomaista työtapaa, kateeksi käy! Toistaiseksi jokainen kuvailutulkkaamani elokuva on toteutettu hyvin kiireisellä aikataululla. Testiryhmistä, käsikirjoitusvariaatioiden kirjoittamisesta ja ohjaajan haastatteluista voi vain unelmoida. Kuten elokuvan Misako, minäkin kaipaisin ohjaajan näkemystä erityisesti elokuvan viimeisen kohtauksen kuvailuun. Usein elokuvan ensi-illan aikaan mediat täyttyvät haastatteluista, joissa puidaan elokuvan taustoja, ohjaajan vaikuttimia ja näyttelijöiden tunnelmia. Joka kerta harmittaa lukea näitä kiinnostavia ja hyödyllisiä faktoja jälkikäteen kun kuvailukäsikirjoitus on jo äänitetty ja julkaistu.

Kohti valoa -elokuvan kuvailutulkki totesi jotenkin tähän tapaan: ”Kuvailutulkin pitää ymmärtää näkövammaisen kykyä kuvitella.” Niinhän se on. Kuvailutulkki herättelee ja ruokkii sanoillaan yleisönsä mielikuvitusta. Lopullisen kuvan luo ja tulkitsee kuulija.

P.S. Katso Kohti valoa -elokuvan traileri.